Elämä on omasta mielestäni iloinen seikkailu, jonka ei soisi loppuvan ennen aikojaan. Mikä tarkoittaa vapaasti suomentaen sitä, että toivon eläväni hyvissä voimin mahdollisimman pitkälle. Mielen ja kehon liikuttamiseen yhteiskunnassamme on käytössä monia mahdollisuuksia. Jonkinlaisen työn tekeminen lienee suosituin ja sitä itsekin arvostan.

Viime aikoina on puhuttu mahdollisuudesta jatkaa työn tekemistä myös myöhemmällä iällä. Toki se ei ole ollut kiellettyä tähänkään saakka, mutta ikäänkuin yhteinen sopimus on ollut se, että tietyn iän saavutettuasi siirryt odottamaan hautajaisia. Tokihan asia on esitetty varsin erilaisin kielikuvin. Maailmanympärysmatkoja, lomailua, täyttä ylöspitoa, kaikkea sitä kivaa, josta muut voivat vaan haaveilla. Monesti on käynyt niin, että ne nautiskelijatkin ovat joutunut haaveilemaan, 500 euron eläkkeellä ei pitkälle pääse, kun verot ja asuminen on maksettava jokatapauksessa.

Jospa työtä voisikin tehdä pidempään, toki se voisi olla kevyempää, lyhyemmällä aikajänteellä ja ikäänkuin ikä huomioiden. Moni seniori on kuitenkin aivan yhtä hyvä ennen eläkeiän saavuttamista kuin sen jälkeenkin. Vai mikä vimma niillä nuorilla ihmisillä on saada seniori etuliite tittelin eteen, joko se eläkkeelle pääsy olisi paikallaan. Tittelin myötä ehkä seniori puhelinkin, jos sellainen etu on käytössä.

Joku aktiviteetti ihmiselle on hyväksi, jos sellaista ei ole, sitä jämähtää paikalleen ja kun on pitkään liikkumatta, joku voi luulla sinua kuolleeksi. Toki vanhemmiten tämä on varsin realistinen syy ja seuraus. Liikkumattomuus altistaa pysyvälle liikkumattomuudelle. Keho ja mieli ovat lähellä toisiaan tässäkin asiassa. Jos aivoja ei käytä lenkillä, ne siirtyvät helpommin pieniin pihoihin ja piireihin. Pian ne eivät anna sinun tunnistaa enää tuttuja sanoja, ihmisistä puhumattakaan.

Mahdollisuus jatkaa työelämässä pitäisi nähdä enempi etuna kuin haittana. Toki työt ovat monella alalla niin kuluttavia, että niitä tulisi korjata, jotta ihminen jaksaisi. Kiirettä voitaisiin vähentää toimista, jotka eivät ole aikakriittisiä. Valtion ja kuntien ei tarvitse toimia samoin kuin pörssiyhtiön. Toki pörssiyhtiökin voisi miettiä, mitä pörssiin meno käytännössä tarkoittaa. Onko toiminta tarkoitus ajaa alas, jos ei saada maksimivoittoja puolessa ajasssa siitä, mitä kilpailija.

Ostamme osakkeita ja myymme, pelaamme jonkun työpanoksella. Kuka pelaa meidän työpanoksella, ehkä asiaa voisi miettiä, jos olisi aikaa. Vaan kun ei ole. Nyt on kiire jo seuraavaan aktiviteettin, enhän mä millään ehdi polttaa itseäni loppuun, jos minun pitäisi jäädä joskus pois harrastuksesta, kävellä töihin autoilun sijaan.

Sain viruksen ja sen seurauksena vatsa oli sekaisin yhden päivän, sattui olemaan työpäivä, viime perjantai. Joten viikonloppu siinä sairastettiin. No ei nyt ihan niin, olo alkoi korjaantua perjantai-iltana, vaikka vielä nyt tuntuu vähän sekavalta. Mutta jospa tämä tästä. Ahkera työntekijä ei ole poissa kuin minimaalisen ajan. Olenko ahkera, jos olin poissa vain perjantain. Vaikea sanoa. Mutta viikonloppuni ei suinkaan mennyt pipariksi tai penkin alle.

Kun ei jaksanut olla paljon liikkuvassa asennossa, tuli vain lepäiltyä vuoteessa. Havaitsin, että aivoja voi käyttää vaikka ei olisi tekemässä mitään erityistä, niinpä aloin ajatella. Pohdin monia juttuja. Virikkeitä tarjosi radio, ehkä monelle tuntematon käsite, mutta sellainen mistä kuuluu ääniä, etupäässä puhetta, koska musiikkimakuuni löytyy varsin hyvin virikkeitä levyarkistosta, jollainen on kotonani.

Radion kuuntelu ei vangitse samalla tapaa kuin television katselu tai aktiivinen osallistuminen web-2 mediaan. Radiota voi kuunnella, vastailla kysymyksiin, pohtia omia ajatuksiaan ja levätä. Minä olen itse oikea multimedia keskus, pystyn hallitsemaan useita lähteitä, jos lähteet ovat sopusoinnussa keskenään.

Viikonlopun joutilaisuus tarjosi vallan ihanan olotilan, jos nyt sairaana olemista ei lasketa mukaan. Nimittäin sain nauttia hetkistä, ilman tuskaa ja kiirettä uuteen asiaan. Toki en tarkoita, että äsken mainitsemani tekeminen olisi nyt huono asia. Eihän toki, mutta jos tekeminen on laitettu liian tiukkojen raamien sisään, ei helppokaan asia tunnu enää mukavalta. Kuvitelkaapa vaikka, että teidän pitäisi ajaa autolla 5km matka ajassa, joka menee vain 2km matkan ajamiseen. Asia tuntuu nyt naurettavalta, mutta tällaisia tapahtumia on työelämä täynnä. Jos ette usko, niin menkää töihin, kuten eräs kollega kehotti, kun kyselin että mistä saisi rahaa. Mene töihin - hän sanoi.

Abstract in english:

I had weekend with not much activity. Mainly because I was sick. Virus infection caused troubles to my stomach so not much eating in the begin. Days went by and I was laying in the bed mostly. Luckily the overall feeling got better after Saturday morning. But laying in the bed was not bad, not at all. I had time to think what kind of life I live, what is important and what probably is not so.

We have terrible hurry to run everywhere until we get 60 years or something like that. Then we stop our tasks. We will tell others about trips and sweet life, but in practice we start to prepare ourselves to death. Our life ends after the hassle.

Now there has been discussions about continuation of the hassle time. Of course continuation do not need to be hassle, but main idea you could work longer than usually. I hope this model would succeed. It might then cause other kind of prssure to whole career of the people. There would not be so hurry anymore, when you would have more time, you should not need to collect money to cover your forthcoming hospital bills. Because you would meet healthy days being older too. Perhaps our life would change by the same to more caretaking to each others than it’s nowadays.

Viime aikoina en ole täällä jaksanut kirjailla mitään. Elämä on silti ollut täynnä ohjelmaa. Tuntuukin että nykyisellään elämä on vähän liiankin hektistä. Töissä saa painaa täysillä. Kun työ on ajatuksia kuormittavaa, ei siitä pääse eroon kävelemällä kotiin. Ajatuksia ei voi jättää samalla tapaa kuin vaikkapa laukkua.

Kotona ei ole kuin peruselämää, mutta kai se on se työ, joka syö mehut niistä iltojen mahdollisuuksista. Tekisi mieli tehdä yhtä sun toista, mutta ajatus ei kulje. Kaikkea ei vain voi eikä jaksa ymmärtää. Toiset yrittää ymmärtää töissä ja toiset kotona. Ehkä sitä voisi yksi jos toinenkin tasapainottaa taakkaa ja jakaa omenoita molempiin koreihin. Töissäkin saisi joskus ajatella, muttei liiaksi, että kotonakin olisi mahdollisuus viedä roskapussit oikeaan osoitteeseen, ilman viikojen tilannepalavereita.

Toisten kuulee sanovan että ajatukset pitäisi jättää kotiin. Itsekin sitä olen tuuminut, voisi auttaa. Viime viikon jälkeen vähintäänkin harkitsemisen arvoinen ratkaisu. Yksi ymmärtämätön ulkomaalainen pyörittää sirkusta. Hän on jumala, joten työn voisi nimetä uskonnolliseksi tilaisuudeksi. Puhun tässä asiakkaasta. Sehän se on aina oikeassa. Aiemmin olen siteerannut työtä facebookkiin. Toki se on sitä yhäkin. Minulle maksetaan siitä, että vietän aikaa facebookissa fyysisesti, siis ei missään nettipalvelussa, vaan live facebookissa. Se tekee tuloaan.

Kevät herättelee monella tapaa. Valoa tulee lisää. Nyt on jo aamuisin niin valoisaa, että sitä oikein yrittää nousta ajoissa viikonloppuisinkin. Uutena  juttuna yritän yhden palapelin kokoamista. Siinä voisi olla saumaa uudeksi mahdollisuudeksi monella tapaa. Mutta töitä se vaatii, aikaakaan ei ole kuin vajaa kuukausi. Mutta mahdollisuudet sen jälkeen ovat moninaiset, jää vain itseni ratkaistavaksi, missä ympyröissä haluan niitä mahdollisuuksia toteuttaa.

Talvi ei kestä enää pitkään. Lehdissä kysellään, onko talvi jo liian pitkä ja luminen. Tuntuu ihan hullulta, ihmiset kuvittelee, että ne voi soittaa ilmatieteenlaitokselle ja tilata mitä säätä haluavat. Kai ne kuvittelee että elämä yleisluontoisesti on niiden hallussa. Kun sitten sataakin vettä tai auto ei lähde käyntiin aikuiset ihmiset alkaa parkumaan pikkulasten tavoin, että näin ei voi mennä. Mutta siinäpähän parkuvat, sade loppuu kun on sen aika.

Mutta kai se kuuluu aikuisuuteen, että saa olla tai ainakin esittää tyhmää, jos syntyjään on fiksumpi. Voi mennä vaikka huutamaan johonkin urheiluhalliin naama punaisena toiselle ihmiselle, että pelaa paremmin, mä olen ostanut kausikortin. Kun omissa töissä ei hahmota kokonaisuutta, voi siitä syyttää muita. Pyörittää sirkusta ja tuhlata veronmaksajien rahoja. Jos sen tekee toisessa maassa, ei siitä jää ehkä edes kiinni.

Onhan se tietenkin aina tavattoman vaikeaa sanoa muiden osalta mitään. Hyvä kun itse tajuaa, onko vai eikö ole.

Abstract in english:

Life is full of everything. And many times I feel, the everything is not much anything. Time is running out too often. At home you cannot do anything, because you have done too much at work. Basically you could divide work load between work and home. But it seems that some are efficient in the office and others at home. Of course there might be small quantity of people who whether are efficient in both places or none of them.

In addition people act like they would be stupid ones. I have noticed this in many areas. Newspapers ask boring questions with their articles. People in the office play a circus, waste money, but in case there is not anyone who could stop them, they can continue ridiculous businesses. It would look like company motto would be: act like stupid, in case you cannot, pretend you are stupid.

Viime sunnuntaina osui silmiin TV1:n ykkösdokumentti illalla klo 21. Aiheena oli eläkeläisten tehdas. Kaikki tieto löytyy verkosta, joten jaarittele enempää. Ohjelman voi nähdä joko yle areenasta tai sitten ensi sunnuntaina 28.2.2010 klo 13, samaiselta TV1 kanavalta.

Suosittelen, nuorempia työntekijöitä sisältävät yritykset voisivat ottaa oppia. Vanhassa vara parempi. Hutiloiden ei tule kuin sutta ja sekundaa. Joskus voitaisiin katsoa taaksekin päin. Rahalla sai, mutta ei pääse enää pitkälle. Tulevaisuus on jotain muuta kuin pikkavippejä.

Abstract in english:

Finnish television channel TV1 did show documentary about company, which has mainly old people in the office. They are actually doing mechanical parts for laboratories etc. In case you want to see the program, you could try to check it from here. Or then search your local TV channels. Also web article describes the issue. English title is “Vita Needle”

From my point of view this is very valuable example of possibilities which we could achieve. But sometimes people are not ready for success stories, they just hope miserable life with unhappy end. Just by thinking differently never ending happiness could be the future for all of us. If money defines values, your business is dead end.

Autoja, autoja ja autoja. Elämä on yhtä autoa. Autolla aikoessani lähteä asioille, havaitsin akun olevan tyhjä. Vika lienee siis autossa ei akussa, koskapa autossa on uusi akku.

Eilen sain auton huoltoon ja vara-auton tilalle. Mukava ja jotenkin leppoisa Peugeot 405 on nyt ilona. Joskin eipä autolla paljon tule ajettua, kun töihin ja kauppaankin pääsee apostolin kyydillä. Eikä sitä vihreitä arvoja arvostavana paljon viitsi tuprutella, jos ei ole pakko. Kun autokaupan muutkin asiat, eli paperit ja omistussiirrot lutviutuivat viimein kohdalleen, alkaa mieli olla huoleton. Toki uusi auto on arvoitus, mitä sille on tehtävä ja missä ajassa. Huoltomerkinnät lienevät käyttöoppaassa, näin tiesivät viisaat internetin keskustelupalstan ihmiset kertoa, kun joku oli asiaa tiedustellut. Hyundai on säästänyt paperissa, ei erillistä huoltokirjaa.

Viikko on menossa hurjaa vauhtia kohti viikonloppua. Töissä tuli taasen vanhoja juttuja. Minkä taakseen joskus jättää, sen edestään löytää. No tahtoo olla, että ihmisiä siirrellään projekteista toisiin ja sitten takaisin. Kun tätä kaikkea harrastetaan kympillä, niin osaahan sitä peruskoulun laskutaidoillakin laskea, että samoja juttuja saa tai pääsee tutkimaan monta monituista kertaa.

Olen aiheesta jo niin paljon sanonut, ettei viitsisi, mutta on se oikeastaan ihailtavaa rohkeutta pitää tiettyä linjaa yllä. Tehdä asiat aina tietyllä tavalla, joka ei ole oikein missään muodossa katsottuna edes taloudellisesti kannattavaa. Jotain prosessia kai siinä työssä on mukana, kun se tekeminen menee niin samalla tavalla. Itse en näe siinä päätä enkä häntää, ihan käsittämätöntä sähellystä. Mutta joidenkin tai niiden päättävien ihmisten mielestä, kaikki lienee jotain suurta ja mahtavaa, kuin neuvostoliitto, jota ei taida enää olla olemassa.

Tällä viikolla taas nähdään, missä projekti menee ja ensi viikolla on sitten arvovaltaisen raadin aika sanoa, ettei projekti vielä päätykään. Tällaista se on, en ole yllätyksiä vailla, toivoisin vain, että aikuiset hyvin koulutetut ihmiset uskaltaisivat katsoa peiliin ja sanoa, että hei tämä naruhyppely työnä ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä juttu. Mutta ei, siellä ollaan tekevinään jotain, kuten Tankki-Täyteen sarjan huoltamoperheen poika, ikää noin 37v. Huoltamoa oltiin tulossa ostamaan.

Poika: Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?

Äiti: Mene sinne halliin ja ole edes tekevinäsi jotain, että annat sen kuvan, että huoltamo on aktiivinen.

Niin poika meni halliin kolisteli rautaputkilla tynnyrien kylkiä. Kun ostaja ehdokas tuli sisään, poika vain jatkoi hommia. Töissä tuntuu välistä ihan samalta, että koko jengi vaan kolistelee. Mutta jos siitä maksetaan, niin kai sitä voi tehdä yliopistotutkinnoillakin. Kun sitten välillä ihmetellään mihin ne työt katoaa tai miksi yritykset myy tekemistä ulos. No ehkä niissä yrityksissä on katseltu jo riittävän kauan rautaputkien kolistajia. Rahat ne loppuu suurestakin kirstusta, jos sinne ei uutta rahaa tule. Voidaan toki sanoa ulospäin, että ko. bisnes ei ole enää meidän ydinosaamista. Tokihan se on totta, mutta pohjimiltaan on kyse siitä, että bisnes ei tuota enää. Jos bisnes tuottaa hyvin, niin se säilyy ydinosaamisalueena.

Mutta onhan se tietty vaikea ymmärtää, jos on vain maisterin tutkinto tai diplomi-insinööri, eihän sitä mahdottomia voi vaatia. Poliiseista toinen osaa kirjoittaa ja toinen lukea. Akateemisella puolella ajattelu ja asioiden ymmärtäminen on vastaavalla tasolla 50-50. Vasta vuosien professuuri filosofian laitoksella voisi taata sen verran ajattelu kapasiteettia, että nämä arjen rautalanka esimerkit menisivät aikuisille ihmisille jakeluun.

Miksi mä siellä sitten viihdyn. No kai rahan takia, vaikka ei sitäkään älyttömästi tule. Saa elämisen maksettua ja työ on toisinaan jopa kivaa, vaikka se uskomaton härdelli siinä ympärillä onkin.

Abstract in english:

I have seen many cars lately, even driven by them. My current car is in service, the battery emptied by itself, so they try to locate the reason and solve the problem. Now I have another car Peugeot 405, which is old, but felt nice and comfortable.

Again I’m so bored in the office. There is unbelievable hassle. Still highly educated people see no harm and continue hang around attitude. It starts to look like there must be some plan to keep the hassle alive. I’ve thought many times, what else I could do. But so far I have not seen easy options. And on the other hand, the job itself contain some aspects, which are very interested to me. But the framework of the job is terrible. But in case you cannot do a thing and there are any better options, just sit down and suffer.

Renkaat sitten tulivat ilman asian esille ottamista. Mikä tuntui hienolta. Auton moottori oli käynnissä ja se oli pihalla, ajattelin ettei akkua ole vaihdettu. Pyysin nähdä akun ja myyjä selitteli, että auto oli ollut jäässä, jonka vuoksi hän piti sitä käynnissä, että lasit sulaisivat ja auto olisi muutenkin mukava ottaa käyttöön. Mutta näytti hän toki akun ja uusihan se oli.

Tänään sitten havaitsin että olen auton uusi omistaja tekstiviestihaulla. Vanha autoni on myynnissä ja hintaa on melkoisesti. Mutta maksoihan liike vanhan auton lainan, joten kai ne voi vähän ottaa enempi. Toki uusi asiakas ei tiedä historiaa. No aina saa pyytää, asia erikseen kuka maksaa ja mitä.

Ehkä myyjällä oli vaan huono päivä, tai ehkä hänen ulosanti sai minut varuilleen. Sanaton viestintä merkitsee melkoisesti. Sanotaanhan sen olevan 90% kokonaisuudesta. Tässä autokaupassa sanaton viestintä tai sen vaikutus oli vastaanottajasta negatiivista. Mutta onneksi loppu meni kuitenkin ihan ok. Helpolla pääsin, tunteita ei saisi korostaa eikä niille saisi antaa liikaa valtaa. Mutta miten sitä tällainen tavallinen suomalainen hento varpunen pärjää bisnes haiden altaassa.

Viikko on ollut töidenkin osalta melkoista menoa. Kaaoksen hallinta taitaa olla ainoa keino pitää kaaosta yllä. Kukaan ei halua kyseenalaistaa tekemisiä, renkaiden pyörittäminen on päivän trendi. Jos voitte kuvitella niin kuvitelkaa, että kokonainen yritys kulkee päivän keppi kädessä rengasta pyörittäen. Se on kaikkien mielestä tosi jees ja kyllä sillä tavalla ohjelmistotuotteet syntyvät ja valmistuvat. Congratulations ja good luck, kerro kimmolle terveisiä.

Automaailma näyttää ottaneen oppia ohjelmistopuolelta, hyvin menee vaikka kaikki ei toimisikaan. Ensin toyota sitten honda.

Onneksi pian on viikonloppu. Voi vaikka olla vaan pari päivää, tekemättä yhtään mitään suurta ja mahtavaa. Kuin lomalla konsanaan.

Abstract in english:

Begin is always hard, but in the end you will win. So I did. I got tyres and and battery was new. Now the car is officially mine. So no more rainy days. Perhaps there was just wrong assumptions done by me from messages of salesman from car company. You say 10% of the issue and other 90% can be read from your face. There might not be much difference between fair play and fairytale. But your attitude speaks behalf of you. Hard to say who did wrong, but nevertheless I got bad feelings about car selling/purchasing issue.

In the office people try to control chaos by making all things to keep it alive. Playing is nice way to spend your day. Pretending is not same than coming as you are. But pretending is neat and cool way to hang around. Nowadays it seems to be the biggest hype in the globe.

Vaikka säästökuuri on menossa mieli veti ostoksille. Toki tässä tilanteessa ostos tuottaa itseasiassa rahaa. Nimittäin auto vaihtui halvempaan. Kiireessä en ollut nokkela ja taisin jäädä ilman kesärenkaita. Myyjä kyllä mainosti kesärenkaita ilmoituksessa, mutta myyntitilanteessa niistä oli kovin vaitonainen. Huomenna saa sitten nähdä, mikä on erään jarin vai pitäisikö sanoa hui-jarin käsitys rehdistä autokaupasta. Myynti-ilmoituksessa liike mainostaa yhtä ja sitten kun kauppoja tehdään on tarjonta ihan jotain muuta. Näinä päivinä ei luulisi kovin paljon olevan haluja ärsyttää, jos lapset ampuu toisiaan kouluissa, voisi kai kaltoin kohdeltu aikuinen autonostajakin tarttua pyssyyn. Pari vuotta valtion leivissä ei vielä pilaisi koko elämää ja paha saisi palkkansa tai joutuis ainakin kärsimään.

Nostan kuitenkin käteni pystyyn virheen merkiksi, en ollut tarpeeksi tarkkaavainen. Myyjä pääsi vetämään välistä. Mutta voin samalla vakuuttaa, että ko. autoliike ei tule saamaan minulta suosituksia. Voin jopa kertoa omista kokemuksista, sana on vapaa tyyliin. Saa sitten jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Lainkirjainta en lähde rikkomaan, mutta sapettaahan se, kun itse pelaa avoimin kortein ja toinen on vielä muka ns. rehdin liikkeen nimissä vetämässä linssiin.

Onneksi yhden sudenkuopan vältin, autossa oli huono akku, sammutin auton koeajolla eikä se lähtenyt enää käyntiin, papereihin tuli sentään merkintä että uusi akku. Sain myös katsastuksen, joten vuoden saa ajaa ainakin.

Pitää kuitenkin tästä oppineena tarkastaa auto valmistenumeroita myöten ennen ajopelin vastaanottoa. Toki aion renkaista sanoa, mutta saa sitten nähdä, mihin asti huijari on valmis tulemaan.

Seuraavalla kerralla joko uusi auto tai sitten malttia, malttia ja vielä kerran malttia. Epäile jokaista lienee paras tapa kaupankäynnissä, oli kyseessä yksityinen tai liike.

Abstract in english:

Shortly I bought a car, but I may not receive Summer tyres, because salesman was not honest enough. The sale advertisement contained information about tyres x2, but when signing agreement, there was not any mark of Summer tyres. I cannot do a thing, my fault, because I did not check every details and was not babysitter for the salesman. But still I try to ask, can they make the difference.

In any case I cannot say anything positive about the company. Their way to serve customers is not not good at all. Cheating is something which should not be a part of the game. Perhaps they want to close down the business. And do nothing after that.

Pakkanen paukkuu, mutta onneksi vaatteita riittää. Välistä tuntuu, että pakkanen voisi jo vähän hellittää, olisi mukavampi reippailla, ei viitsi lähteä lenkille enää työpäivän jälkeen, jos mittarissa on -20 tai enempi. Onni kuitenkin onnettomuudessa, olenhan kävellyt töihin ja takaisin, liikuntaa tulee automaagisesti jokaiselle työpäivälle. Vaikka niitä metrejä en ole aikonut laskea, niin huomasin tuossa ilokseni, että vuoden alusta lukien olen kävellyt jo yli 100km. Ei hassummin.

Tammikuukin alkaa olla lopuillaan. Kohta helmikuu, sitten maaliskuu ja kesä alkaa jälleen olla lähempänä kuin vielä hetki sitten. Mutta onhan se talvikin tosi mukava.

Ehkä tässä mieltä on harmittanut - jos näin voi sanoa - oma ajankäyttöni. Aamuisin voisi lähteä aiemmin töihin, pääsisi sitten illalla ajoissa kotiin. Oikeastaan vielä iltapäivän puolella. Toki montaa uutta asiaa ei saa helpolla tavaksi yhdellä kertaa. Kun nyt on kävelty kohta kuukausi, voisi kai sitä alkaa pikkuhiljaa ottaa seuraavaksi tavoitteeksi aikaiset aamut. Toki ne kävelyt on tarkoitus pitää mukana jatkossakin, mutta jotain uutta mukaan myös.

Aamuihin keskittyminen tuottaa melkoisesti iloa. Aamulla aloitettu päivä hurahtaa nopeasti ohi. Jos sitten on tarve tehdä pidempää päivää vaikka saldotuntien keräämiseksi, onnistuu sekin helpolla. Päivää voi venyttää vähän illasta ja kellon ehtiessä neljään, olet tehnyt jo tunnin ylimääräistä. Kun se vanhan tapani mukaan ei olisi vielä normipäivänkään päätösaika.

Aikaisten aamujen avulla iltoihin tulee tunti pari lisää. Se riittänee alkuun. Jos sitä jaksaisi paremmin keskittyä kirjallisiin tehtäviin, harrastuksiin, joita olen yrittänyt ujuttaa elämääni aiemminkin. On vaan tahtonut tunnit loppua päivästä, ajatteleva ihminen tarvitsee myös unta. Lisäksi pieni tauko töiden jälkeen on paikallaan. Bittien kanssa painiessa ajatukset eivät vaihda maisemaa kovin nopeasti, vaikka kotiin reippaileekin. Onneksi kirjoittamisen välineistö ei vaadi jatkuvia päivityksiä tai muutakaan huoltoa. Editorien aatelia edustaa Vim ja ulkoasu syntyy LaTeX tekstinladonta ohjelmistolla. Nämä ovat saatavilla hyvin moneen eri tietokonejärjestelmään. Mutta silti eivät kovin suuressa käytössä käsittääkseni. Palaan noiden osalta asiaan, kunhan saan ensin vähän mustaa valkoiselle.

Tuossa viime viikon perjantaina töihin kävellessä tuntui jotenkin kesäiseltä. En tiedä mistä tunne tupsahti mieleeni, ehkä valosta ja puista. Jotenkin sitä ajatteli olevansa vielä lapsi ja matkalla kouluun. Koululaisia sitä toki tallustelee omallakin työmatkareitillä. On pieniä koululaisia ja isoja koululaisia. Isoilla on kiire, pienillä ei niinkään. Vaikka luulisi, että ajan saatossa oppisi kiireettömään aikatauluun. Asia taitaa olla kuitenkin toisin, eli ajan saatossa sitä oppii kiirehtimään. Monesti kuulee sanottavan, että tulisi elää hetkessä. Mutta mikä hetki itsekullekin on paras, monille kai se seuraava hetki. Vaikka realisitisesti ajatellen, et voi koskaan elää menneessä ajassa etkä tulevassa. Olen minäkin ilonpilaaja.

Abstract in english:

Because of pretty cold weather season, I don’t see much interest to go out in the evenings. Luckily I have got enough exercise during days by walking into office and back to home. Since begin of this year 2010 I have crawled over 100km. But truly I don’t count meters or steps, I just noticed this issue.

Still I see troubles in my life. The clock causes troubles. Usually it’s hard to start many new things at the same. At the moment my walking activity is stable I think. Then perhaps I could try another steps too. Of course I keep on walking. New thing is early morning strategy. By then I could have few more hours to evenings. Days go faster when you start them enough early. In the evening I hope to spend more time with writing hobby of mine. Tools are already available, Vim and LaTeX, what else you could hope. I’ll back to results, when I have typed something.

Abstract in english - see below.

Aamuisin kun kello soi, nousen en nyt salamana, mutta 10 minuutin kuluessa. Kahvi kiehumaan ja lehden hakuun. Siinä saa ensi kosketuksen säähän, millainen ilma tänään. Matkaa postilaatikolle noin 40m, vaikea sitä on arvioida kuitenkin jotain sen verran. Siinä tulee jo lähes 100m kävelyä, ennenkuin aamukahvia on edes saanut.

Muru nukkuu aamuisin tällä hetkellä pidempään, koska hän on opiskelija. Mutta kai se tilanne muuttuu tuossa hetken päästä, kun etäopiskelu vaihtuu tuntikehykseen. Tällöin pääsen ylös nopeammin, koska toisen nousu saa minutkin hereille ja lehden hakuun.

Askelmittaria mulla ei ole, enkä muutenkaan ole laskenut askeleita. Niitä tulee mitä tulee ja sillä sipuli. Tässä jokin aika sitten ehdotin töissä, josko perinteisten liikuntaseteleiden tilalle saisi ennemmin bonuksen, jos tulee kävellen tai pyörällä töihin. Sehän olisi hyötyliikuntaa. Samalla ennakoivaa huoltoa. Liikuntaseteli on ikäänkuin lääke siihen ettei liiku. Mutta jos liikkuu jo etukäteen, ei setelillä tee mitään. Mutta ei tainnut olla tarpeeksi hyvä idea. Liian vaikeaa ja aikaakin siihen menee. Onhan se niin paljon kivempi hurauttaa autolla töihin. Menee sitten illalla lenkille tai salille.

Aamuisin menisi tunti ja illalla toinen. Mutta nyt aamuisin ja iltaisin menee puoli tuntia, sekä muutamana iltana vielä pari tuntia tämän lisäksi. Mutta kai se on toinen asia. Toki on ihmisiä, jotka eivät asu alle 5km päässä töistä, heidän ei ole mahdollista tulla kävellen töihin. Voihan olla myös niin, että ihmiset menevät innoissaan liikkumaan, kun saavat setelin.

Itse päätin aloittaa kevyen laskeutumisen työpäivään ja olen hipsinyt parina viikkona töihin kävellen. Päivittäin tulee siis vähintään 7km liikuntaa. Mikä on mielestäni ihan mukava matka. Viikossa kertyy 35km. Kuukaudessa 150km. Ei hassummin, vaikka itse sanonkin. Nuo kilometrit tulee ihan ilmaiseksi. Ei tarvitse maksaa liikkumisesta, ei tarvitse viettää iltoja liikkumassa. Kilometerjä tulee jos vain töissä jaksaa käydä.

Tietysti tässä on se huono puoli, että iltaisin ei ole mitään tekemistä, kun ei voi enää liikuntaa harrastaa. Olisi pian ns. ylikunnossa. Ei ole sitten mitään puheenaihetta työpaikan kahvihetkiin, joutuu kuuntelemaan vain muiden juttuja, miten rauta nousi tai kilometrit vilisi ladulla sivakoidessa. Onni onnettomuudessa, että elämä niminen juttu sisältää muutakin kuin liikkumisen. Voi harrastaa muita asioita, lukea, piirtää, kirjoittaa. Katsoa leffoja, nähdä kavereita, kuunnella musiikkia, tai olla vaan. Tuijottaa seinää ja antaa ajatusten lentää. Ulkona voi myös liikkua, mutta sen ei tarvitse olla pakkopullaa. Voi kävellä vaikka kaverille kahville, tai naapuriin. Olla kuin silloin ennen vanhaan.

Toki mä en tarkoita, ettei liikunta saisi olla harrastus, tuntuu vaan että noin yleisesti toivotaan, että ihmisen päivä olisi täynnä aktiivista ja hyödyllistä tekemistä. Liikunta on yksi sellainen, jota voi suositella kaikille. Opiskelu tietysti toinen, jos ei tee kumpaakaan, on kelkasta pudonnut. Tästä oli kirjoitus tämän päivän(18.01.2010) keskisuomalaisessa. Aiheesta on väitöstilaisuus ensi lauantaina Jyväskylän yliopistolla. Mielenkiintoinen näkemys, allekirjoitan sen.

Abstract in english:

Usually people tend to drive into work here in Finland if possible. After work day they go to gym or jogging to spend calories. Although most of them could walk or cycle to work and do something else in the evening. But perhaps they don’t see it as an optimal solution for themselves. Moving by walking or cycling take quite long time, at least longer than by driving a car. And perhaps there is other issues, people tend to think, walking or cycling is not as powerful exercise as hard training at gym.

But if you would move already enough, there would not be any need to goto gym. You would have muscles already.

I have walked last two weeks to work and back to home. For me it gives approximately 7km in a day. 35km in a week and 150km in a month. Not bad at all. I just hope I could do my other hobbies at evening and not to worry about my immobility.

Abstract in english - see below

Pakkanen alkaa hellittää, voidaan taas puhua ilmastonmuutoksesta. Onhan se selvä, jos on kylmä niin ilmastonmuutosta ei ole ja pakkasen lauhtuessa talvella, on varmasti kyse ilmastonmuutoksesta. No sanoissa on se perä ainakin näin maalaisjärjellä ajatellen, että jos auringonpaisteen jälkeen alkaa sataa, ilmasto on muuttunut jotenkin.

Pysyvyyttähän näillä haetaan, siis termeillä, josko sääolot muuttuvat pysyvästi. Luulen, en tiedä, mutta luulen maapallon pärjäävän ilman ihmistäkin. Toki ihmisen tekemisillä on vaikutusta, mutta luonto on silti monin verroin suurempi kuin ihminen, joten jos ne aineet ovat olleet täällä jo kauan aikaa ennen meitä ja todennäköisesti ne ovat meidän jälkeenkin, niin luulisi, että ne aineet ovat sopusoinnussa suuressakin mittakaavassa, vaikka ihminen järjestelisi niiden kokonaisuuksia ja muodostaisi niistä toisia aineita.

Maapallo on kuitenkin vain yksi planeetta suuressa maailmankaikkeudessa. Siitä herääkin toinen kysymys, miksi maailma on olemassa. Mikä on sen tarkoitus. Jos maailmaa ei ole, niin mitä sen takana on? Mutta ei taida oma ällinni riittää kokonaisuuden ymmärtämiseen. Kotona on niin helppo mieltää, että keittiönpöydältä tipahtanut pullan murunen löytyy lattialta. Mutta jos maapallolta tipahtaa jotain, mistä sitä pitäisi etsiä. Entä jos maailmankaikkeudesta häviää jotain, mistä sitä pitäisi etsiä.

Jumalan olemassaolo tai olemattomuus - kun ei me sitä tiedetä - on yksi ainesosa lisää tähän soppaan, nimeltä elämä. Viime syksynä tuli television ykköskanavalla mainio viiden osan ohjelmasarja, Viisi kulmaa kosmologiaan. Siinä sitä kummasteli ja ihmetteli, miten elämä voi näyttää meistä kovin pieneltä näin Suomesta käsin. Toki se ei ole sen suurempi, vaikka katselisi Pariisista tai New Yorkista. Nekin ovat tämän saman planeetan paikkoja, yksin pienempiä kuin Suomi, mutta toki kaupunkeina merkittäviä. Maailmankaikkeudessa yksi planeettakin on pieni, saati sitten yksi miljoonakaupunki, se vasta pieni onkin.

Vaikka monelle asialle ei mahda mitään, niin voi niitä silti pohtia ei se ole keneltäkään pois. Niille asioille taas joille voi, pitäisi tehdä, mutta jos ei huvita, niin ei kai sekään ole pakko. Ilmastonmuutosta pelkäävien olisi aloitettava oman elämän muutos. Jos mä pelkään sadetta niin kai se pelko on ensisijaisesti minun pääni sisällä oleva ajatustila. Jos sitä haluaa hoitaa on tehtävä asioita, jotka vaikuttavat omaan hyvinvointiin.

Mutta mitä sitä voisi sitten tehdä, jotta maailma pelastuisi, eikä uppoaisi mereen. Voisi varmaan suosia elämäntapaa, joka ei kuormita tarpeettomasti. Omalla esimerkillään voisi vaikuttaa oman perheen sisällä. Yhden perheen esimerkki voisi levitä naapuriin. Naapurien esimerkki näkyisi yhden talon tai asukasyhdyskunnan esimerkkinä. Kaupunki voisi maksaa asuinalueelle jotain tukea heidän ponnisteluistaan. Jos joku näkee toiselle maksettavan siitä, että kävelee töihin autoilun sijasta, voi sitä alkaa miettiä, että ehkä minäkin voisin kävellä 3-4 km töihin, jos saisin verohelpotuksia.

Kun tämä havaitaan yhdessä kaupungissa kestäväksi kehitykseksi, niin facebookissakin sana varmaan leviää ja jo tulee Tampereelta joku kysymään, miten tämä homma täällä Jyväskylässä toimii. Kun keskinen Suomi on saatu ympäristöystävälliseksi, ei mene kauaa, kun etelä-Suomi seuraa perässä. Pohjoinen pitkien etäisyyksien alue ei tähän taivu, mutta heille voidaan kustantaa sähköllä toimivat autot. Näin koko Suomi on yhden ihmisen ajattelun kautta saatu ympäristöystävällisemmäksi. Kun se facebook toimii Suomen rajojen ulkopuolellakin, jos sitä vielä silloin käytetään, koska viehän se facebook palvelin tai palvelinfarmikin sähköä, joka on pois jostain muualta. On saatettu palata pc-aikakauteen, jossa ohjelmat ovat ihmisten koneissa ja palvelut välittyvät koneilta toisille sen sijaan, että kaikki käyttäisivät yhdessä paikassa olevaa teollisuushallia tietopankkinaan. Ei olisi ehkä niin suuri riskikään, jos tietoja katoaa, kun ne ovat jokaisen päässä tai jokaisen kotona olevalla tietokoneella, eikä yhteisellä palvelimella jonkun yrityksen tiloissa. Yrityskauppoja on tehty, voidaan kai niitä tehdä edelleenkin, yrityskaupan mukana siirtyy myös tietokoneet ja tietokoneen sisällä olevat matti tai maija meikäläisen facebook kuvat bellybook firmaan.

No ennenpitkää uutiset kiirii ympäri pohjolaa, että Suomessa on ympäristöystävällisyys huipussa. Ihmiset elävät silti onnellisina ja tietoisina, että on tehty se mitä on voitu. Ruotsi ja muut ajattelua suuressa arvossa pitävät tietoyhteiskunnat seuraavat meitä. Pian pohjois-Eurooppa on saatu siihen malliin, jossa eläminen ei kuluta tarpeettomasti.

Kun energiantarve laskee, samalla laskee myös lämpötila. Pieni pohjola on kylmä ja iloisten ihmisten asuttama paikka. Ehkä se alkaa näkyä jo suuremmassa mittakaavassakin. Facebookin kautta asia on levinnyt Tampereelle ja samalla Tampa Bayn rantueelle Amerikan yhdysvaltoihin. Näin meidän ilmasto saadaan pysymään enempi paikoillaan. Ja mitä, kaikki alkoi vain siitä yhdestä ihmisestä, joka jaksoi tehdä oman päätöksen.

Abstract in english:

Cold weather seems to be only bad dream. Again we can talk about changes in our climate. This planet has been here before us and probably it will be here after us too. Still we are very worried about it. Perhaps our disbelief has risen because of our inner feelings. We are afraid of climate and in specifically any permanent changes in that area.

One man cannot do a thing, but still we do things daily. And as you can see, we have done a lot of many things. Next thing could be action for saving the planet or saving your precious way of life. Perhaps you could start to think differently in your very own life. To act as good example to your family. Then your family might be seen as healthy family between your neighbourhood. Soon the city could give some bonuses or lower taxes to your area, because you save your environment. Soon other areas would like to do the same and the city would be as healthy as it can be from climate point of view.

When one city has achieved a medal about saving environment, it’s interesting to see how fast other towns in the same country follow you. When one country has achieved good results with almost zero prices other countries do the same. Soon the north of Europe has covered with ice and snow during Winter time, because someone in somewhere just started to act differently. Believed his or her idea and others followed.

Abstract in english on below.

Vuosi vaihtui, onnea siis uudelle sellaiselle. Juhlaseurue seurasi vanhan vuoden viimeisiä tunteja ja uuden ensimmäisiä kymmeniä minuutteja, kunnes allekirjoittanut päätti lähteä nukkumaan. Näillä leveysastein päivä on sen verran lyhyt, että sen nauttimisen aloitus vasta klo 15 tarkoittaa samaa kuin skippaisi koko päivän.

Puolen päivän aikoihin sain silmäni auki sen verran että pääsin kahvipöytään. Nyt olen aamupalani syönyt, kahvini juonut ja hiukan kulttuuriakin nauttinut. Eilen kävimme mielenkiintoisia keskusteluja. Aiheet vaihtelivat laidasta laitaan, mutta kai niissä suurimmaksi osaksi meistä ihmisistä puhuttiin.

Oppia ikä kaikki - pitää minunkin todeta. Facebook on ollut mielestäni paras osoitus siitä, miten aikansa voi käyttää erittäin epätyydyttävästi. Toki näkemys on ollut subjektiivinen siitäkin syystä, että kukin näkee asiat niin kovin eri tavoin. Viime yö osoitti sen, että kansa on vaihtanut kanavaa. Uuden vuoden tervehdykset menevät nykyisin Facebookin kautta. Meidän keskustelut sentään käyttivät perinteistä analogista siirtotietä, ilman sähköisiä laitteita.

Aiemmin mietin, vielä eilenkin, että vuosia sitten tällaista sosiaalista kommunikointia pidettiin epänormaalina nörttiytenä, mutta nyt nörtti tarkoittaa jo jotain ihan muuta. Facebook elämä on sitä oikeaa tietoyhteiskuntaa.

Kun sitten yö vaihtui tähän uuteen päivän huomasin oppineeni uutta. Oivalsin, että ne haaveet, joita olen itselleni asettanut tavoitteiksi eivät voisi toteutua, ellei kansa oppisi käyttämään uusia mahdollisuuksia. Niinpä pitääkin olla enemmän kuin tyytyväinen, että useimmat ei-tietotekniikka orientoituneet henkilöt käyttävät nykyisin suuren osan päivittäisestä ajastaan tietoteknisissä maailmoissa. Paradoksihan tuon täytyy olla, mutta ei liene ainoa lajissaan, kun termikin on olemassa.

Niistä omissa haaveissa siintävistä mahdollisuuksista ei kannata vielä hehkuttaa, annetaan ihmisten ensin tottua tähän uuteen mahdollisuuteen, tietotekniikan uuteen aaltoon. Facebook ei ole teknisesti iso asia tai muutos entiseen, mutta sen suosio osoittaa, että ihmiset ovat oppineet hekin jotain uutta. Tämä on kuin uusi askel. Ala-asteella käytimme sähköpostia, keskusteluohjelmia ja meillä oli verkkosivut. Yläasteella olemme tutustuneet sosiaalisiin medioihin, jotka niputtivat ala-asteen palikat yhteen pakettiin. Jatkossa tulevista mahdollisuuksista puhutaan sitten, kun olemme kasvaneet vähän lisää.

Sivusta seuraajana silmiin osuu edelleen yksi merkittävä yksityiskohta. Tietokone tai sovellus ei tee mitään, ellet sinä tee. Eihän sellaisia kukaan halua käyttää, jossa ei saa itse tehdä. Jos joku olisi niin fiksu että keksisi kotitöitä helpottavan pyykinpesukoneen tai astianpesukoneen. Ne hoitaisivat koko jutun, ei tarvitsisi itse osallistua kaikkeen. Jäisi aikaa tutkia uusia asioita, uusia maailmoja ja uusia mahdollisuuksia. Toisaalta olisihan se niin tylsää, mukavampi tiskata itse ja pestä paidat vadissa.

Abstract in english:

New year, good luck with it. We had party with nice people. We talked about topics close to us, but mostly topics were about ourselves. Nowadays most of us are under the influence of web 2.0. It means web applications which allow you to take a part into discussion wherever you are. Luckily our discussions yesterday were still analogic ones.

During past few years I have seen this web 2.0 as a very unpleasant opportunity to spend your spare time. But after last night I have to change my attitude about it. I still don’t use it, but for ordinary people who are not nerds this nerd life is nice thing. They learn to use applications.

So when time comes with totally new ways of computing methods, these nerds who are not nerds can understand it. They are able to take a part of it and able to understand methods.

One thing stays still, computers don’t do anything behalf of you. They just wait your actions. Can we even consider tools like washing machine, what it would mean for our daily life.