Purskeista on tämä eloni kirjoittajana. Toisinaan menee monta päivää, jopa viikko tai pari ja sitten joinakin iltoina kirjoitan useamman kirjoituksen. Mutta eihän siinä mitään, mukava kun saa kirjoittaa, laskea ne mieltä painavat ajatukset. Joskin tämäkertainen kirjoitus käsittelee kesän mullistavaa ostosta.

Töissä tuli puheeksi, että yritys voisi tarjota työsuhdepolkupyörää. Minä jo siitä innostuin, mutta koska kyseessä ei ollut ihan autoon verrattava etu vaan enempikin tuettu kulkuvälinehankinta aloin laskea pennosia. Halvin fillari ja kahden vuoden leasing, jäisin tappiolle jokatapauksessa.

Niinpä kauppareissulla osui silmiin Prismassa myynnissä ollut Jupiter Bingo. Jopon mallinen, mutta selvästi jopoa edullisempi vaihtoehto lähti tarjouksen ansiosta vain 160 eurolla kotiin. Minulla oli toki polkupyörä ennen tätäkin, mutta sillä liikkuminen oli aina monien vaiheiden tulos, enkä tarkoita yksinomaa pyörässä olevia vaihteita vaan valmisteluja, että matkaan pääsi.

Vanha meni oikeaoppisesti kierrätyskeskukseen, vaikka toki sille olisi ollut tuttavapiirissäkin ottajia. No ehkä valinta oli silti hyvä. Tuttavapiirin ainakin joissakin kohdissa pyörä olisi saattanut jäädä vain toisen rakennuksen nurkkaan. Nyt se löytänee ehkä hyvänkin kodin ja menee siis tarpeeseen.

Bingolla työmatkat ja toki muutkin ovat sujuneet kuin tanssi. Yksivaihteisella pyörällä istuma-asennossa tapahtuva matkustaminen on monella tapaa nautinnollista. Ainakin toistaiseksi nopeus on riittänyt, olen enempi rauhallisesta vauhdista pitävä. Aiemmin makasin vaaterissa ja kaikki huomio meni pyörän eteenpäin saattamiseen. Nyt voin keskittyä ympärillä avautuviin maisemiin, linnunlauluun. Nauttia ilmavirran suhinasta korvissa ja monesta muusta luonnollisesta aistinautinnosta. Lisäksi minusta tuntuu, että nykyinen pyörä on turvallisempi, jalkajarru kun on varmempi kuin vaijerimallinen. Lisäksi pysty asento auttaa havainnoimaan muita liikkujia.

Tietty yksinkertaisuus on monessa mielessä selkeästi parempi vaihtoehto kuin monimutkainen paketti.