Abstract in english: I have met many ways to relax lately. But some of the ways are not so good ones. They might feel brilliant, but in the end you lost your peace and willing to do a things. We received some snow today, nice because cold days are forthcoming.

Lately I have used busses to travel from point A to B. When I was small child I used busses and also taxis. Then there was time when I avoided busses, but used taxis. After that I started to use my own car. And now I use busses again. Busses are so easy to use and they are handy, you don’t need to pay much, no need to take care of the car itself and still you can go almost everywhere in the town. And travelling itself is highly relaxing, you can prcatise zen in a bus if you like.

Viikon vieriessä olen yrittänyt tyhjentää mieltäni muillakin tavoin kuin vain istumalla. Mutta ne muut tavat eivät ole olleet kovin tuottavia. Enempi ollut harmia tai jos nyt ei ongelmia niin väsymistä. Pitkä projekti töissä ehti maaliin tai ainakin niin lähelle kalkkiviivoja, että oli paikallaan palkita tekijöitä pienimuotoisella iloittelulla(=saunailta).

Viikolla järkätty rieha ei välttämättä ole kovin näppärä ajatus, koska seuraavana aamuna on oltava normaalisti töissä. Tai kai sitä voisi aina päivän omaa lomaa ottaa, mutta nyt oli niin kiire vielä sen samaisen projektin vuoksi, ettei loma olisi tullut kysymykseen. Joten vähillä yöunilla ja suuri määrä rentoutusjuomaa suonissa selvittelin itseäni ja toki niitä työasioita eilisen päivän.

Tänään oli normipäivä tai oikeastaan vähän enemmän. Jännittäviä aamupäivän hetkiä uusien hankintojen(työ sellaisten) parissa. Ilta venyi aina seiskaan asti, kun työt ja lomat niin vaatii. Loman alku menee sisääntehdyillä tunneilla, mutta ne sisään tehtävät tunnit olisi tehtävä ensin. Kun vielä alku viikon rentoilut verottivat päivien mittaa, pitää nyt tehdä sitten ikäänkuin takaisin. Ensi viikko vielä ja sitten alkaa huili, jota kestää maksimaaliset kaksi viikkoa. Saa sit nähdä miten paljon tulee levättyä.

Lunta sateli tänään, ihan kiva, kun ensi viikoksi on luvattu pakkasta. Mukavampi olla pakkassäässä, kun on lunta. Muuten tuntuisi jotenkin eriskummalliselta, lumeton maa, mutta mittarissa -15.

Huomisiltana olisi tarkoitus mennä töihin, ei kuitenkaan duunipaikalle vaan kavereille lapsia kaitsemaan. Kaverit menee juhliin ja lapset tarvitsevat huoltajan. Todennäköisesti ilta menee ilman ongelmia, ainoa miinus voi olla väsyminen ja hereillä pysyminen, jos se nyt on tarpeen koko aikaa.

Olen kulkenut bussilla viime päivinä tavallista enemmän. Suorastaan hurjan paljon. Se on tosi kätevää, miten mä ennen luulin tai kuvittelin, että jyväskylässä bussilla kulkeminen ei onnistu. Ehkä päätelmät tulivat siitä, etten ollut kokeillut asiaa. Sehän se meidän suurin ongelma on uusien asioiden suhteen, ei kokeilla, mutta lausuntoja annetaan kyllä.

Kausikortti säästäisi, mutta vielä en ole kulkenut niin paljon, että se kannattaisi. Ehkä kevättalvella, jos talvi muuttuu kylmäksi. Vaikkakaan työmatkani ei ole pitkä, vain noin 4km. Sen marssii ihan mielikseen jalankin. Tässä tulee esiin yksi mielenkiintoinen kohta, kun asuu lähellä esim. työtä tai koulua, sitä pitää matkaa verraten pitkänä ja venyttää lähtöä. Mutta hieman kauempana asuessa matka ikäänkuin lyhenee ja sitä silti kuitenkin lähtee aikaisemmin matkaan, jotta olisi ajoissa perillä. Joskaan tänä syksynä en ole vielä kovin kunnostautunut noissa aamulähdöissä.

Aiempi kotini oli noin 2km päässä, työmatka tuntui vähintään yhtä pitkältä kuin se on nyt, siis mielikuvallisesti. Vaikka matka oli puolet lyhyempi. Nyt taas en pidä matkaa pitkänäkään, vaikka tiedostan että siihen menee aikaa, eikä sitä reippaile kovinkaan nopeasti. Bussilla kulkeminen on jossain määrin jotenkin eksoottista tai jännittävää. Sitä näin pienenä poikana pitää monia asioita varsin jännittävinä. Sitten kun kasvaa aikuiseksi, kaikki varmaan muuttuu kovin tavalliseksi.

Bussissa ei tarvitse kiinnittää huomiota juuri mihinkään, vain oikeastaan siihen, että jää oikeassa paikassa pois. Mutta muuten matka taittuu ilman ongelmia. Ainoa miinuspuoli on ollut toisinaan havaitsemani puute. Istun ikkunan vieressä kuljettajan puolella. Näen sivulla jotain mielenkiintoista, mutta se mielenkiintoinen ei olekaan tavoitettavissa sivupeilistä, kuten henkilöautossa, koska mitään peiliä ei ole. Mielenkiintoinen asia häviää enkä näkisi sitä, vaikka kääntäisin pääni. Mutta se on pieni puute sen rinnalla, ettei tarvitse keskittyä ajamiseen eikä auton saatamiseen paikoitushalliin, jos vapaata tilaa vielä sattuisi olemaan. Vapaan tilan puuttuessa sitä joutuisi vielä suurempiin ongelmiin, pitäisi ehkä ajaa kotiin ja kävellä töihin. Miten helppoa matkan teko onkaan bussilla.