Abstract in english - see below.

Aamuisin kun kello soi, nousen en nyt salamana, mutta 10 minuutin kuluessa. Kahvi kiehumaan ja lehden hakuun. Siinä saa ensi kosketuksen säähän, millainen ilma tänään. Matkaa postilaatikolle noin 40m, vaikea sitä on arvioida kuitenkin jotain sen verran. Siinä tulee jo lähes 100m kävelyä, ennenkuin aamukahvia on edes saanut.

Muru nukkuu aamuisin tällä hetkellä pidempään, koska hän on opiskelija. Mutta kai se tilanne muuttuu tuossa hetken päästä, kun etäopiskelu vaihtuu tuntikehykseen. Tällöin pääsen ylös nopeammin, koska toisen nousu saa minutkin hereille ja lehden hakuun.

Askelmittaria mulla ei ole, enkä muutenkaan ole laskenut askeleita. Niitä tulee mitä tulee ja sillä sipuli. Tässä jokin aika sitten ehdotin töissä, josko perinteisten liikuntaseteleiden tilalle saisi ennemmin bonuksen, jos tulee kävellen tai pyörällä töihin. Sehän olisi hyötyliikuntaa. Samalla ennakoivaa huoltoa. Liikuntaseteli on ikäänkuin lääke siihen ettei liiku. Mutta jos liikkuu jo etukäteen, ei setelillä tee mitään. Mutta ei tainnut olla tarpeeksi hyvä idea. Liian vaikeaa ja aikaakin siihen menee. Onhan se niin paljon kivempi hurauttaa autolla töihin. Menee sitten illalla lenkille tai salille.

Aamuisin menisi tunti ja illalla toinen. Mutta nyt aamuisin ja iltaisin menee puoli tuntia, sekä muutamana iltana vielä pari tuntia tämän lisäksi. Mutta kai se on toinen asia. Toki on ihmisiä, jotka eivät asu alle 5km päässä töistä, heidän ei ole mahdollista tulla kävellen töihin. Voihan olla myös niin, että ihmiset menevät innoissaan liikkumaan, kun saavat setelin.

Itse päätin aloittaa kevyen laskeutumisen työpäivään ja olen hipsinyt parina viikkona töihin kävellen. Päivittäin tulee siis vähintään 7km liikuntaa. Mikä on mielestäni ihan mukava matka. Viikossa kertyy 35km. Kuukaudessa 150km. Ei hassummin, vaikka itse sanonkin. Nuo kilometrit tulee ihan ilmaiseksi. Ei tarvitse maksaa liikkumisesta, ei tarvitse viettää iltoja liikkumassa. Kilometerjä tulee jos vain töissä jaksaa käydä.

Tietysti tässä on se huono puoli, että iltaisin ei ole mitään tekemistä, kun ei voi enää liikuntaa harrastaa. Olisi pian ns. ylikunnossa. Ei ole sitten mitään puheenaihetta työpaikan kahvihetkiin, joutuu kuuntelemaan vain muiden juttuja, miten rauta nousi tai kilometrit vilisi ladulla sivakoidessa. Onni onnettomuudessa, että elämä niminen juttu sisältää muutakin kuin liikkumisen. Voi harrastaa muita asioita, lukea, piirtää, kirjoittaa. Katsoa leffoja, nähdä kavereita, kuunnella musiikkia, tai olla vaan. Tuijottaa seinää ja antaa ajatusten lentää. Ulkona voi myös liikkua, mutta sen ei tarvitse olla pakkopullaa. Voi kävellä vaikka kaverille kahville, tai naapuriin. Olla kuin silloin ennen vanhaan.

Toki mä en tarkoita, ettei liikunta saisi olla harrastus, tuntuu vaan että noin yleisesti toivotaan, että ihmisen päivä olisi täynnä aktiivista ja hyödyllistä tekemistä. Liikunta on yksi sellainen, jota voi suositella kaikille. Opiskelu tietysti toinen, jos ei tee kumpaakaan, on kelkasta pudonnut. Tästä oli kirjoitus tämän päivän(18.01.2010) keskisuomalaisessa. Aiheesta on väitöstilaisuus ensi lauantaina Jyväskylän yliopistolla. Mielenkiintoinen näkemys, allekirjoitan sen.

Abstract in english:

Usually people tend to drive into work here in Finland if possible. After work day they go to gym or jogging to spend calories. Although most of them could walk or cycle to work and do something else in the evening. But perhaps they don’t see it as an optimal solution for themselves. Moving by walking or cycling take quite long time, at least longer than by driving a car. And perhaps there is other issues, people tend to think, walking or cycling is not as powerful exercise as hard training at gym.

But if you would move already enough, there would not be any need to goto gym. You would have muscles already.

I have walked last two weeks to work and back to home. For me it gives approximately 7km in a day. 35km in a week and 150km in a month. Not bad at all. I just hope I could do my other hobbies at evening and not to worry about my immobility.