Pakkanen paukkuu, mutta onneksi vaatteita riittää. Välistä tuntuu, että pakkanen voisi jo vähän hellittää, olisi mukavampi reippailla, ei viitsi lähteä lenkille enää työpäivän jälkeen, jos mittarissa on -20 tai enempi. Onni kuitenkin onnettomuudessa, olenhan kävellyt töihin ja takaisin, liikuntaa tulee automaagisesti jokaiselle työpäivälle. Vaikka niitä metrejä en ole aikonut laskea, niin huomasin tuossa ilokseni, että vuoden alusta lukien olen kävellyt jo yli 100km. Ei hassummin.

Tammikuukin alkaa olla lopuillaan. Kohta helmikuu, sitten maaliskuu ja kesä alkaa jälleen olla lähempänä kuin vielä hetki sitten. Mutta onhan se talvikin tosi mukava.

Ehkä tässä mieltä on harmittanut - jos näin voi sanoa - oma ajankäyttöni. Aamuisin voisi lähteä aiemmin töihin, pääsisi sitten illalla ajoissa kotiin. Oikeastaan vielä iltapäivän puolella. Toki montaa uutta asiaa ei saa helpolla tavaksi yhdellä kertaa. Kun nyt on kävelty kohta kuukausi, voisi kai sitä alkaa pikkuhiljaa ottaa seuraavaksi tavoitteeksi aikaiset aamut. Toki ne kävelyt on tarkoitus pitää mukana jatkossakin, mutta jotain uutta mukaan myös.

Aamuihin keskittyminen tuottaa melkoisesti iloa. Aamulla aloitettu päivä hurahtaa nopeasti ohi. Jos sitten on tarve tehdä pidempää päivää vaikka saldotuntien keräämiseksi, onnistuu sekin helpolla. Päivää voi venyttää vähän illasta ja kellon ehtiessä neljään, olet tehnyt jo tunnin ylimääräistä. Kun se vanhan tapani mukaan ei olisi vielä normipäivänkään päätösaika.

Aikaisten aamujen avulla iltoihin tulee tunti pari lisää. Se riittänee alkuun. Jos sitä jaksaisi paremmin keskittyä kirjallisiin tehtäviin, harrastuksiin, joita olen yrittänyt ujuttaa elämääni aiemminkin. On vaan tahtonut tunnit loppua päivästä, ajatteleva ihminen tarvitsee myös unta. Lisäksi pieni tauko töiden jälkeen on paikallaan. Bittien kanssa painiessa ajatukset eivät vaihda maisemaa kovin nopeasti, vaikka kotiin reippaileekin. Onneksi kirjoittamisen välineistö ei vaadi jatkuvia päivityksiä tai muutakaan huoltoa. Editorien aatelia edustaa Vim ja ulkoasu syntyy LaTeX tekstinladonta ohjelmistolla. Nämä ovat saatavilla hyvin moneen eri tietokonejärjestelmään. Mutta silti eivät kovin suuressa käytössä käsittääkseni. Palaan noiden osalta asiaan, kunhan saan ensin vähän mustaa valkoiselle.

Tuossa viime viikon perjantaina töihin kävellessä tuntui jotenkin kesäiseltä. En tiedä mistä tunne tupsahti mieleeni, ehkä valosta ja puista. Jotenkin sitä ajatteli olevansa vielä lapsi ja matkalla kouluun. Koululaisia sitä toki tallustelee omallakin työmatkareitillä. On pieniä koululaisia ja isoja koululaisia. Isoilla on kiire, pienillä ei niinkään. Vaikka luulisi, että ajan saatossa oppisi kiireettömään aikatauluun. Asia taitaa olla kuitenkin toisin, eli ajan saatossa sitä oppii kiirehtimään. Monesti kuulee sanottavan, että tulisi elää hetkessä. Mutta mikä hetki itsekullekin on paras, monille kai se seuraava hetki. Vaikka realisitisesti ajatellen, et voi koskaan elää menneessä ajassa etkä tulevassa. Olen minäkin ilonpilaaja.

Abstract in english:

Because of pretty cold weather season, I don’t see much interest to go out in the evenings. Luckily I have got enough exercise during days by walking into office and back to home. Since begin of this year 2010 I have crawled over 100km. But truly I don’t count meters or steps, I just noticed this issue.

Still I see troubles in my life. The clock causes troubles. Usually it’s hard to start many new things at the same. At the moment my walking activity is stable I think. Then perhaps I could try another steps too. Of course I keep on walking. New thing is early morning strategy. By then I could have few more hours to evenings. Days go faster when you start them enough early. In the evening I hope to spend more time with writing hobby of mine. Tools are already available, Vim and LaTeX, what else you could hope. I’ll back to results, when I have typed something.