Elämän karuselli pyörii …

Tämä on keksitty tarina - Tekijänoikeudet allekirjoittaneella (c) 2007

Tahtoisin avata jo oven. Mutta koska Mörristä ei ole kuulunut mitään, en uskalla lähteä yksin toiseen ulottuvuuteen. Piraattiradion ihmisiä on ollut taas liikkeellä. Nuo öiden kulkijat, eivät ole vaarattomia. Minulla ei ole vielä juurikaan kokemusta tuosta uudesta mahdollisuudesta.

Asun kerrostalossa, mutta nykytekniikalla lattiasta avautuva salakäytävä, ei johda alakerran naapurille, vaan siitä pääsee toiseen ulottuvuuteen. Vaatiihan moinen toki pientä alustusta, en minäkään asiaa uskonut ensikuulemalta.

Pari kuukautta sitten otin osaa vapaaehtoiseen mielenosoitukseen, jossa oli varsin mukavasti porukkaa. Aiheena oli kai jonkun kuopassa olevan ammattiryhmän palkat, mutta pian huomasin, että tapahtumassa ollut seurue oli kutistunut pieneksi. Istuimme iltaa kellariravintola Tulisen Etana baarissa. Päivästä oli vain hetki pieni ja niin en monen muun tavoin tullut tilanneeksi mitään purtavaa. Vain lasi jotain janojuomaa, jota näissä piireissä nimitetään olueksi.

Tulinen Etana on uusi ravintola näillä kulmin, mutta sen seinät ja sisustus kertovat menneistä ajoista. Voisi luulla että paikka on vanha kuin mikä, mutta silti pientä kontrastia heijastuu langattomasta valosta, jota tulvii pyörivästä pallovalaisimesta. Nykyaikana on oltava erilaisuutta, jos mielii menestyä. Ihmiset ovat tottuneet jo niin kaikkeen tavalliseen, ettei ruokaravintola menesty pelkällä purtavalla, ellei maisemissakin ole pureskeltavaa. Näissä paikoissa ei ole kuitenkaan menty vielä sille asteelle, että asiakkaasta tehtäisiin pihvi. Lajin homogeenisyys lienee syynä, kunhan muutkin maan elävät oppivat käyttämään RFID siruja, pääsemme kenties tasapainoon, jossa ravintola palvelee useampaa kuin vain yhtä lajia.

Silloin pitää toivoa, ettei istu näköetäisyydellä leijonaperheestä.

Tarjoilijat kun eivät ehkä pidä puoliasi. Jo nyt tiskin takana hääri uljas konesukupolvi, joka ei piittaa savusta, huutavista asiakkaista tai musiikista, joka kaivaa tiensä joka paikkaan.

Niin maailma on muuttunut, vielä edellisvuonna me olimme ilman pörssiä. Kun ihmiset viimein keksivät helpon rikastumisen, hävisi työväki pajoistaan lippuluukuille. Puolessa vuodessa koko rahamarkkinat oli ostettu ja nostettu uudelle vuosiluvulle. Pitäisi kai käyttää sanaa uusi versio, kun ohjelmistoista tutut uudet versiot ovat muuttaneet kaiken. Mikään ei ole hyvää, jos sen versio ei ole vähintää 100.000-43. Siis sadastuhannes ja siitä 43:s otos.

Ohjelmistotalot syytävät uusia tuotteita, joilla voi tehdä entistä enemmän. Tosiasia on se, että versionumerot kokivat inflaation. Kun idea uudesta välineestä on paperilla, se on jo versio 300 vähintään. Siitä kun jatketaan, niin 100.000 ei ole virstanpylväs eikä mikään. Silti moni noista 1000.000 versioistakin on karvalakkimalleja. Mutta koska kukaan ei moista päähinettä enää pidä, ei sanaakaan saa käyttää.

Niinpä kun kansa hävisi pörssiin, piti keksiä kiireesti koneita, jotka hoitavat perusasiat, kuten tarjoilun. Ihmiset laskevat vain tuottojaan. Varsinainen teollisuus voi hyvin, koska viimein ihmiset keksivät, että tietoteknisiäkin asioita voidaan automatisoida. Ennen tällaisia olivat vain autojen kasaus tai elintarviketeollisuus. Viimein muutkin hokasivat, että jos kone hoitaa tuon, niin kyllä se hoitaa tämänkin. Toki taustalla oli pieni pakkokin, ei ollut ketään tekijää, kun kannatti lähteä ennemmin pörssiin ostamaan rahastoja, joiden alla oli rahastoja ja rahastoja ja rahastoja. Kokonaisuus toimi jo itsestään, ilman yhtä ainutta varsinaista yritystä.

Se kai se pörssin perimmäinen ajatus on ollakin, saada raha kiertämään, kaikilla sitä on ja kukaan ei ole köyhä kuin hetken, mutta silloinkaan ei niin köyhä kuin naapuri.

Se perinteinen teollisuus koneistui ja alkoi voida hyvin ilman pörssiä. Koska kaikki eivät ajattele samoin ja jotkut sentään ajattelevatkin, jäi pörssin ulkopuolisille mahdollisuus kävellä suuryrityksiin töihin ja alkaa kehittämään asioita järkevään suuntaan. Valtaisa kotitietokone ja puhelin teknologinen tietotaito valjastettiin parantamaan suurempia mahdollisuuksia.

Mitä teet uudella kotitietokoneen käyttöjärjestelmällä tai niin sanotulla älypuhelimella, jos voisit matkustaa toiseen galaksiin lomalle. Siellä olisi tämän planeetan hyvät puolet. Oikea lomaparatiisi ilman ongelmia. Mutta koska elämä ilman ongelmia on tylsää, on aina mukava palata kotiin.

Niin eipä moni tee yhtään mitään ja nekin jotkat tekivät, ovat alkaneet hahmottaa maailmaa uudella tavalla. Tämä pallo on vain yksi, miljoonista muista.

Häsläävä työväki häsläsi rahojaan pörssissä. Tuli siis rauha maahan ja hyvällä tahdolla syntyi ensimmäin sukupolvi itsestään liikkuvia apulaisia. Heitä voitiin laittaa paikkoihin, joissa ei tarvittu välttämättä ihmisiä, mutta jossa kuitenkin piti olla joku henkilö.

Maan kylkeen rakentui toinen pallo, kuutakin pienempi tekokuu. Sillä on mahdollisuus opetella vapaata liikkumista avaruudessa. Vetovoimageneraattori, kehittää tarvittaessa antivoimaa, joka saa tekokuun halutuksi jonkun suuremman kappaleen läheisyyteen. Kun matka alkaa, järjestelmä laskee tarvittavat tiedot ja alkaa sopivassa määrin kasvattaa omaa voimaa, jolla jarrutetaan ja lopulta estetään törmäys vetävään kappaleeseen.

Tekokuun avulla on mahdollista seikkailla lähiavaruudessa. Ensi vuonna kun kehitys etenee, pääsemme jo toisiin galakseihin. Samalla tulimme keksineeksi aikamatkailun.

Mainitsemani toinen ulottuvuus on juuri tuon aikamatkailun ensimmäinen aste. Jo varsin turvallista, mutta koskaan ei voi tietää, mihin siellä voi törmätä.

Tuo ilta eteni perinteisin menoin, eli virvokkeita nauttien ja niin ei me puhuttu mitään. Mutta saimme kaikki kuulokkeet ja lasit. Pääsimme virtuaaliselle matkalle. Illan aikana opimme paljon kvanttifysiikasta ja toisista mahdollisuuksista. Kun viimein paikka oli menossa kiinni, päättyi meidän esityskin. Istuin pari päivää saamatta sanaa suustani, niin häkeltynyt olin kaikesta tiedosta, jonka sain.

Luentoja oli lisää, ne keskittyivät kasvattamaan tietoteknistä ymmärrystä silti pyrkivät olemaan sopusoinnussa kuulijoiden omien käsitysten kanssa. Oppiminen ei ole koskaan ollut näin helppoa ja mukavaa. Mitä oliskaan voinut oppia, jos aakkosista alkaen olisi menty tämän kerhon johdolla.

Niin kerho oli nimi yhteenliittymälle, jossa oli pohjoismaisia opettajia ja kasvattajia, tietoalan ihmisiä ja teknistä porukkaa. He olivat valinneet meidät mielenosoituksessa jaettujen kyselyiden perusteella.

Nyt kello on jo ehtinyt niin pitkälle, etten jaksa lähteä seikkailemaan. Minun pitää mennä huomenna jälleen töihin. Niinpä tiputan lattiassa olevasta postiluukusta kirjeen, josta Mörri voi lukea, miksi en pääse mukaan. Ensi kerralla sitten.

Tarinatupa kirjoitukset KEKSITTYJÄ. Tekijänoikeudet allekirjoittaneella 2007

Olin juuri saanut valmiiksi kuvauksen, tanhuavasta myllärin kissasta. Minulla oli vielä hetki aikaa, ennenkuin tupa tulisi täyteen juhlakansaa. Marraskuu oli alkanut leudosti, lunta ja loskaa. Tosin eihän näillä seuduin ollut juuri pakkasta ennen joulua. Oli siis turhaa elätellä toiveita liukkaille päästystä tänäkään yönä.

Ostin kahvin ja syvennyin kerhomme historiikkiin. Eilen piti jo lueskella, mutta niin siinä aina käy, kiireet ajaa edelle ja kulttuuri jää odottamaan seuraavaa bussia. Kirja oli ohut, mutta isojen kuvien vuoksi täynnä asiaa. Kerhomme sai alkunsa 70-luvun lopulla, kun piraattiradion perustaminen jäi kesken. Syynä ei ollut niinkään taloudellinen tilanne, vaan osaamisen puuttuminen. Korkeakouluissa opetettiin jo tuolloin korkeakulttuuria ja laskettiin kynä sauhuten kaavoja, joilla kansa saisi kaurapuuroa ja keskikaljaa sopivassa suhteessa aina nälkäiseen vatsaansa. Todellisuuspohja oli hukassa monella muullakin kuin vain valtaapitävillä. Siinä maisterit ehtivät kyllästyä konttorien tupakansavuiseen ilmaan ja ainaiseen päänsärkyyn.

Minä muutaman kurssikaverin kanssa päätin laajentaa tajuntaa kokeilemalla siipiä tiedottavassa teollisuudenhaarassa. Tuolloin ei vielä puhuttu teollisuudesta, mutta näinä aikoina se on sitä. Radio oli jo paperilla valmiina, osa ohjelmistoa ja markkinointia. Filosofeille oli kuitenkin liian monimutkaista ymmärtää, että radiolähetyksen tekeminen on kiinni muustakin kuin hyvästä ohjelmasta, käsikirjoituksesta, toimittajista ja radiotaajudesta. Tarvitaan sähköisiä vekottimia, joiden kautta toimittajan ääni saavuttaa kuulijan korvat. Nykyisin tilanne on lähes päinvastainen. Niemet ja notkot on täynnä älykkäitä vekottimia, mutta sisältö on jotain ihan muuta, kuten telkassakin jo sanotaan.

Historiikin pyörteissä unohdin kahvin ja kellon. Aika juoksee toisinaan kuin hirvi ja niin taisi käydä nytkin. Perhosen Osmo pyyhälti sisään. Perässä tulivat Liimatainen vaimoineen, karjalanvouti Tuomo Tappura, peräkylän peijooni Seppo Sima ja Sulakeyrittäjä Taisto Martikainen vaimonsa Pirkon kanssa. Rouvat olivat jääneet kotiin, lukuunottamatta Pirkkoa ja Liimataisen Seijaa. He kun olivat niitä opiskelukavereita. Meitä oli yhteensä kahdeksan. Seijan mies Raimo oli yleensä vain Liimatainen, koska oli itsensä aina niin esitellyt.

Eiköhän aloiteta, sanoi Liimatainen. Hän toimi jo nuoruusiässä kaveriporukkansa johtajana. Opiskeluaikaan hänestä ehti tulla jonkin sortin manageri, kun moinen sana maahamme rantautui. Nythän nuoripolvi on täynnä managereita, eikai siellä enää muita olekaan.

Olimme varanneet venesataman kupeella olevasta ravintolasta kabinetin. Pikkujoulut oli vietetty jo vuosia samassa paikassa. Ensi vuonna olisi ehkä muutto muualle, ravintolayrittäjän jäädessä eläkkeelle. Uusia yrittäjiä ei kiinnostanut tällainen kantapaikka, he halusivat yökerhon, joka olisi auki kerran viikossa. Muina iltoina oltiin harrastuksissa.

Liimatainen istui pöydän päässä, vaikka pyöreähän se aina on ollut. Mutta jotain vikaa hänellä kai näössä on, kun vain yksi paikka on puheenjohtajalle kelvannut. Kopautus pöytään ja esityslistan kimppuun. Ensin todettiin paikalla olijat ja kokouksen laillisuus. Näissä yhteyksissä se velvoitti kaikkien läsnäoloa. Pidimme kiinni periaatteista, joko kaikki menee, tai kukaan ei mene. Piraattiradiolla ei tosin ollut mitään toimintaa, vain erinäisiä juhlia ja illanviettoja. Näitä rahoitettiin yhteistuumin.

Alkumuodollisuuksien jälkeen pöytään tuli kahvit leivonnaisten kera. Kahvia hörppiessä käytiin läpi esityslistaa, historiikki, tapahtuneet asiat sitten viime kokouksen ja näin joulunalla lahjatoiveet.

Kun asialista saatiin päätökseen oli aika siirtyä takkahuoneeseen. Siellä oli tarjolla virvokkeita ja iltapalaa talon menun mukaisesti. Sauna lämpisi ja iltaa sai istua niin kauan kuin tahtoi.

Vaikka janojuomaa oli enempi kuin kukaan oikeasti jaksoi maistaa, ei meistä koskaan mitään valittamista ollut. Sen vuoksi kai saimme tilat käyttöön ilman rajoituksia. Autokauppiaan sutkauttaessa, tilat kaikilla herkuilla.

Ilta meni jälleen tuttujen juonikuvioiden merkeissä. Iltapalaa, virvokkeita, saunomista, avantouintia, iltapalaa ja virvokkeita. Kello oli jo ehtinyt puoleen yöhön, kun Taisto alkoi olla valmis kotimatkalle. Me muut olimme vielä sitä mieltä, että lahjapaketteja oli liian monta avaamatta. Taisto halusi kuitenkin jo vaaka-asentoon ja niin hän sujui matkaan. Pirkko lähti miehensä kanssa ja me muut jäimme hämyiseen takkahuoneeseen.

On se elämä vaan mukavaa, sanoi Liimatainen. Täällä istutaan talven kynnyksellä ja uidaan jäiden seassa. Ei siihen moni tahtonut sanoa mitään, jotain niin kaunista kuuli vain kerran vuodessa, kun Liimatainen avasi runosuonensa kolmannen pilsnerin jälkeen. Hän ei jounut väkeviä, koska tupa oli väkeä täynnä. Vain joskus, yksin ollessa, aukeni olutpullon korkki. Mutta silloinkin se jäi siihen yhteen.

Meillä kaikilla on omat kiinnostuksen kohteet, osa haaveilee jo nuorena alkoholismista. Mutta aina ei elämä mene niinkuin toivoisi. Sattuu tapaamaan mukavan ihmisen, joutuu naimisiin ja töihin. Yhtäkkiä sitä huomaa, ettei tästä helposti pääsekään alkoholismin ihanaan maailmaan. Nuorella iällä ihmiset suoltavat kauniita visioita pullon kanssa elämisestä. Silti liian monen elämä kääntyy ikäväksi, kun tulee työt, mp3 soittimet, hifistereot, kännykät, autot ja alumiinivanteet. Puhumattakaan lomista, maineesta, pulisongeista ja uudesta taulutelkkarista.

Onneksi joitakin onnistaa. Mutta onni kai on kuitenkin jokaisen oma asia. Liimataisen lausuntojen pohjalta katsoimme kaikki hiipuvaa takkatulta. Joimme pullot tyhjiksi ja lähdimme kuun valaisemaan yöhön.